Wabi-sabi vieraili Käpylässä

Virheiden ylistys japanilaisittain. Kuva: Apartmenttherapy.

Ostin syksyllä 2017 puutalo-osakkeen Käpylästä, Itä-Helsingistä. Asunto oli huonossa kunnossa ja pääsin remontoimaan sen itseni näköiseksi. Remontoinnin aikana "pääsin" myös kohtaamaan remontin epätäydellisyyttä ja omia epäonnistumisiani. Sisäkaton väri ei mätchännytkään olohuoneen tapettiin niin täydellisesti kuin olin ajatellut. Juuri kunnostettu lautalattia ei näyttänytkään niin täydelliseltä kuin olin ajatellut. Keittiön kvartsitason paksuus ei ollutkaan niin täydellinen kuin olin ajatellut jne..

Painiessani näiden "virheiden" kanssa löysin japanilaisen käsitteen wabi-sabi. Ymmärrän sen tarkoittavan, että täydellisyys itsessään on tylsää. Täydellisyys on ikään kuin staattinen tila: todella hygieeninen ja steriili - liioitellusti sanottuna kuollut. Täydellisyydessä ei ole tilaa ihmiselle. Me ihmisethän teemme auttamattomasti välillä virheitä. Voisiko näistä virheistä sitten löytyä jotain mielenkiintoista? Voisiko inhimillisistä virheistä löytyä jopa jotain kaunista? Wabi-sabin mukaan kyllä.

Haluan itse ajatella samoin ja wabi-sabista tuli oma remonttimantrani. Ostin asuntoni ihmiselle, itselleni. Miksen sitten antaisi (ainakin vähän) asunnossani näkyä inhimillisen jäljen? Miksen jättäisi hieman lisää tilaa inhimillisyydelle? Olohuoneessa väliaikaisesti säilytetyt uudet Ikean keittiöhuonekalut jättivät painaumia juuri laitettuun lautalattiaan ja hoin itselleni: "Wabisabiwabisabi!". Unohdin kertoa Ikean keittiösuunnittelijalle tilausta tehdessäni, että haluan kvartsitason reunoista ohuet (paksuista tulee mieleen 90-luku), joten hoen itselleni: "Wabisabiwabisabi!". Katson "väärän väristä" asuntoni sisäkattoa. Tiedän, ettei remonttibudjetti riitä maksamaan maalarille lisätyötunneista, jota sisäkaton uudelleenmaalaus kolmannella eri värillä kustantaisi. No, nyt varmaan jo arvaatte; otin sinäkin hetkenä remonttimantrani käyttöön :)