Aistiesteettömyys

Kuva löytyi täältä.

Mitä tunnet, kun katsot yllä olevaa kuvaa? Minulle tulee raukea ja hyvä olo. Kuva tuntuu kutsuvalta. Siitä välittyy turvallinen olo: että tuo olisi sellainen ihana pesä, jonne on hyvä käpertyä ja levätä hetki. No, tämän aasinsillan avulla haluan hetken puhua aisteista. Itselleni yksi tärkeä syy sisustusuunnittelun opiskeluun on juuri tilan tuomat mahdollisuudet tukea hyvinvointia. Entisenä kehitysyhteistyöntekijänä haluan edelleen kokea, että voin mieltää työni arvokkaaksi. Minulle hyvinvointi on merkityksellistä. No, kenellepä se ei olisi. Eli kyllähän mä myös vain nautin kauniista asioista ja suunnittelun tuomista mahdollisuuksista luovaan ongelmanratkaisuun (mussa on hitunen insinööriä). Joka tapauksessa, hyvinvointi on yksi itselleni tärkeistä lähtökohdista sisustussuunnitteluun.

Viime postauksessa kirjoitin sisustusarkkitehti Susanna Kallion näkemyksistä rakentaa hyvinvointia tukeva tila. Myös Kallio mainitsi aistien merkityksen hyvinvoinnille. Toinen mielenkiintoinen asiantuntija tällä saralla on sisustussuunnittelija Paula Hellberg. Hän suunnitteli Porin vuoden 2018 asuntomessuille aistiesteettömän Talo Haltiattaren sisustuksen. Aistiesteettömyys lyhyesti sanottuna laajentaa esteettömyyden käsitettä aistit huomioivaksi. Esimerkiksi erityisherkät saattavat kuormittua tullessaan tiloihin, joissa on voimakkaita hajuja tai ääniä. Hellbergin seuraavasta kuvauksesta käy hyvin ilmi miten kattavasti sisustussuunnittelu huomioi aistiesteettömyyden:

"Aistiesteettömyys näkyy Talo Haltiattaren materiaaleissa, sisustuksessa ja värimaailmassa monin tavoin. Tavoitteena oli luoda kodista harmoninen ja maanläheinen kokonaisuus, jossa hyödynnetään luonnonmukaisia materiaaleja (puuta, kiveä, villaa ja pellavaa), maanläheisiä värejä ja muotoja, epäsuoraa valaistusta, akustisia ratkaisuja, hajusteettomia tuotteita sekä erilaisia tuntoaistimuksia tarjoavia materiaaleja ja aktiviteetteja. Aistiesteettömät ratkaisut toteutuvat kohteessa valaistus-, akustiikka- ja pintamateriaalivalinnoissa. Asia on huomioitu myös kalustevalinnoissa ja kalusteiden sijoittelussa aisteille ystävällisessä värimaailmailmassa. Valinnat yhdessä muodostavat harmonisen kokonaisuuden.”

Tässä vaiheessa aloin miettiä, että eihän niitä aisteja vain sitten liikaa himmata. Vaikka koenkin omaavani erityisherkän piirteitä, en haluaisi asua liian steriilissä tai koruttomassa ympäristössä. Tähän epäilyyni vastasi hyvin seuraava pätkä Satakunnan ammattikorkeakoulun aistiesteettömyys-julkaisusta, jonka toivon tulevan kesän aikana lukevani kokonaan:

"Aistiesteettömyys ei kuitenkaan ole vain ärsykkeiden karsimista, sillä aivomme tarvitsevat sopivassa määrin virikkeitä. Onkin todettu, että liian aistiärsykkeettömässä ympäristössä ihmisen aivot saattavat taantua --. Aistiesteettömyydessä on kysymys rentoutumisen ja aivoillemme tärkeiden ärsykkeiden tasapainosta. Osa ihmisistä palautuu lepäämällä, osa esimerkiksi liikkumalla tai ystäviä tapaamalla."

Hyvä. Tasapaino virikkeettömyyden ja virikkeellisyyden välillä kuulostaa mielekkäältä. Ja se, että jokainen itse tietää ja määrittää "aistitarpeensa" parhaiten. Jos myös sinua kiinnostaa aistien huomiointi sisustuksessa, em. linkkien ohella vinkkaan Sara Karlssonin "Asioita jotka tekevät kodin" -kirjasta ja Conbalance Oy:stä. Karlssonin kirjan olen lukenut ja pidin siitä. Conbalancen tiedän vain nimeltä ja haluan perehtyä siihen ajan kanssa paremmin. Ymmärtääkseni lähtökohtana on aistit, muttei aistiesteettömyys. Mukavia ja juuri sinulle sopivia aistielämyksiä kotiisi! :o)